Hiljalleen kevään mittaan Olen päässyt tekemään enemmän ja enemmän asiakastyötä, lähinnä erilaisia leikkauksia. Toki päivät eivät täyty kokonaan asiakastyöstä, vaan huomattava osa ajasta täyttyy sekä työskentelyn tarkkailusta ja havainnoinnista, että avustavista töistä, kuten siisteydestä huolehtimisesta.
En näe perustelluksi tehdä pitkää tekstiä joka perjantailta, johtuen juuri siitä että jokaiselle perjantaille ei ole osunut uutta kokemusta, työtä tai havaintoa. Siispä pilkun tarkan raportoinnin sijasta kokoan päiväkirjaan otteita niiltä päiviltä, jolloin on päässyt tekemään ja oppimaan jotain konkreettista ja itselleni mielenkiintoista. Ikävä kyllä, en ole muistanut (enkä tohtinut) kuvata jokaista asiakastyötä, joten esittelen kuvatut työt tai pyrin muutoin kuvailemaan mielenkiintoisimpia töitä.
Vaalea kaunotar
Väriasiakkaita on ollut vähän, mutta ehkäpä juuri siitä johtuen ne ovat olleet sitäkin innostavampia. Tammikuussa penkkiin istahti pitkähiuksinen vaalea nainen, joka toivoi tyvikasvun värjäämistä. Ja vaaleille tyypilliseen tapaan kylmyyttä hiuksiin. Väriseokseen valittiin N-sarjaa sekä vaalennusväriä, hapetteeksi (muistaakseni) 6%. Levitystekniikkana päälaelle ristijako, josta osio kerrallaan massan levitys alkaen päälaelta. Värimassan raja häivutettiin harvapiikkisellä kammalla, ja hiusrajat ohjaaja kävi läpi varmuuden varalta. Lopuksi silmämääräisesti massaa myös pituuksiin, niihin kohtiin joissa näkyi lämmintä sävyä. Vaikutusaika oli noin 45 min. Koko prosessi jännitti: en käyttänyt hanskoja, koska halusin pitää sorminäppäryyden mahdollisimman hyvänä ja otteet vakaina. Vaalentumisen etenemiseen sain arvokkaan vinkin: kun hiuksen pintaa hieman "rapsuttaa" kynnellä, näkee selkeämmin kuinka prosessi etenee.
Pesupaikalla alkoi jälleen pieni hermostuneisuus hiipimään selkäpiihin... Pesupaikalla näki kunnolla, kuinka tarkka ja hienostunut meikki on asiakkaan kasvoilla. Pesuun ja veden käyttöön piti kiinnittää tarkkaavaisuutta, ettei vahingossa pilaa asiakkaan meikkiä, mutta kuitenkin samaanaikaan piti saada mahdollisimman huolellisesti kaikki jäämät pois hiusrajoilta.
Tässä kuva valmiista lopputuloksesta, leikkauksen ja föönin jälkeen:
Tyviväri onnistui mainiosti, väri ja sävy osuivat nappiin pituuksien värin kanssa. Latvoja leikattiin noin nelisen senttiä sekä otsahiukset siistittiin. Asiakkaalla ollut epäsymmetrinen leikkaus jossain vaiheessa ja leikatessa se paljastui. Tavoitteena oli päästä symmetrisyyteen, joten leikkaus osoittautui hieman haastavammaksi kuin mitä osasin odottaa. Lopputulos oli kuitenkin onnistunut taitoihini nähden.
Harjoituspään kanssa puuhastelua
Tammikuun teemana oli koulussa permanentit, ja tavoitteena oli keskittyä niihin myös työharjoittelussa. Valitettavan vähän niihin tarjoitui tilaisuuksia päästä tutustumaan asiakkaiden kautta, mutta useana perjantaina mukanani ollut harjoituspää toimi kelpo korvikkeena rullausharjoituksiin. Rullauksista en valitettavasti ymmärtänyt ottaa kuvia, mutta eri rullakoot ja rullaustekniikat vaihtelivat rullauksesta toiseen. Rullailut ei ilmeisesti mene hukkaan, koska saman katon alla työskentelevä hieroja kiinnitti huomiota sorminäppäryyden kehittymiseen: "Ei näytä niin pörröiseltä kuin viikko sitten"... Kieltämättä jo pienikin kommentti lämmitti sydäntä.
Joka vuotiset lukiolaisten vanhojen tanssit ovat aivan oma lukunsa tavallisten työpäivien keskellä. Vanhojen tansseja varten kaikki vapaat ajat oli varattuina jo aikaisin syksyllä ja samoin jo vuoden päähän on jo aika varattuna. Tuolloin molemmat kampaajat aloittivat päivänsä jo reilusti ennen kuutta, ja pääsin näkemään yhden kampauksen loppuvaiheet. Koska kampaukset puhuttivat sinä perjantaina, pääsi harjoituspää koekaniiniksi klassiseen "pallonutturaan":
Tämä siis ei vastaa ns. aitoa asiakkaalle tehtävää kampausta, koska en tehnyt minkäänlaisia pohjatöitä, vaan aloin suoraan väsäämään nutturaa. Toisenkin pallonutturan tein melkein valmiiksi asti, mutta en ehtinyt viimeistelemään enkä kuvaamaan sitä. Tässä toisessa nutturassa oli muutoin samat peruselementit (nuttura niskassa ja letti) mutta letti oli paksu ja muhkea ranslalainen letti otsalta suoraan taakse, jonka häntä jäi nutturan sisään piiloon.
Muodon muutos
Tähän astisista leikkauksista ei yksikään ole ollut varsinainen muodon muutos, vaan kaikissa malli on pysynyt suurinpiirtein samana. Sen vuoksi tuntuikin hurjalta kun penkkiin istahti pieni tyttönen, jonka pitkät elovena-kutrit piti pätkäistä polkka-mittaan. En ole koskaan, enkä keneltäkään leikannut niin paljoa pois, en edes harjoituspäältä! Astetta haastavammaksi koko savotan teki asiakkaan ikä, kyseessä siis esikoululainen. Lapset ovat muutenkin aivan omanlaisensa asikaskunta, koska hyvänsä saattaa asikas heilahtaa mihin suuntaan hyvänsä, ja kun pylly alkaa puutumaan, he eivät pidä sitä salassa...
Teknisesti leikkaus oli varsin perinteinen, aavistuksen verran eteenpäin pitenevä A-muotolinja, taakse maltillinen porrastus ja kevennystä sivuille/päälle.
Lähtötilanne:
Villi afrokihara
Asiakkaaksi tuli kotiäiti, josta taustatietona oli, että viimeksi hänen hiuksia on leikannut 4-vuotias lapsi ja että hiuksissa on permanenttia. Melkoinen (mutta positiivinen!) yllätys oli, kun hiukset olivat noin hartiamittaiset ja permanentti oli kirjaimellinen afro. Asiakas kertoi, että hän on viihtynyt säkkärässä afrossa, ja mitä sähäkämpi, säkkärämpi ja pörheämpi, sitä parempi. Harmikseni en tajunnut kuvata tätä varsin ainutlaatuista mallia, mutta tässä kuva joka suurin piirtein vastaa asiakkaan kiharoita ja hiusten pituutta:
Kuvan lähde: http://slodive.com/wp-content/uploads/2012/10/afro-hairstyles/peinado-afro.jpg
Kuvasta poiketen asiakaan hiuksiin ei vähään aikaan ole permanenttia tehty, vaan tyvessä on huomattava osa omaa, käsittelemätöntä hiusta. Tarkoituksena käsittääkseni onkin hiljalleen kasvattaa afro pois. Asiakas toivoi latvojen siistimistä ja yleisesti ottaen mallin yhdenmukaistamista. Näin tiukasti kiharrettu hius oli äärimmäisen mielenkiintoinen leikata: minkä verran voi mistäkin kohtaa leikata ja miten hius asettuu leikkaamisen jälkeen. Jo pelkästään hiusten kampaaminen oli aivan uusi kokemus, sanoinkin asiakkaalle että voisin vaikka koko päivän kampailla ja hypistellä hiuksia ihan vaan kampaamisen ilosta!
Leikkaus itsessään ei teknisesti ollut vaativa, vaan hyvin yksinkertainen: suora muotolinja pari-kolme senttiä olkapäiden yläpuolelle ja latvat leikkasin 90 asteen nostokulmassa kauttaaltaan. Lopuksi maltillista kevennysta ja muotoilua sivuille, jotta afron sai asettumaan sulavasti.
Kiharan hiuksen haasteellisuus konkretisoitui suoristamisen jälkeen. Olin suht tyytyväinen leikkaukseen, mutta suoristetuissa hiuksissa näkyi omituisia, epämääräisiä steppejä ja poikkeamia mittapituuksissa. Korjailuhommiksihan koko leikkaus meni... Mietin taas ajan käyttöä: jos olisin ensin suoristanut ja sitten vasta leikannut, olisin säästänyt aikaa ja vaivaa. Mutta tällaisen afropermanentin leikkaaminen on niin ainutlaatuinen kokemus, että hukkaan mennyt aika ei edes harmittanut. Hieno kokemus oli kaiken vaivan loistava palkinto.
Kiitos vielä tälle elämäniloiselle, aurinkoiselle asiakkaalle! Toivottavasti näemme vielä uudestaan!
Pelkkä (?!) koneajo
Omalle pikku listalleni oli ilmestynyt aika miehen hiusten koneajoon. Kaikki vaan hurauttaa pois koneella, selvä homma ja vie max. 10 minuuttia. Mutta kun jokin menee näpertelyksi vaikeimman kautta, niin sehän menee silloin totaalisesti. Olin jo aiemmin kuullut ohjaajaltani vinkin koneajoon: lopuksi pää kannattaa aina puhaltaa föönillä, silloin näkee selvemmin jos vielä johonkin kohtaan jää satunnaisia tupsija tai hajakarvoja.
Vinkki osoittautui arvokkaaksi. Asiakas oli kohteliaana herrasmiehenä kiiruhtanut paikalle, ja aurinkoinen kevät päivä osoittautui yllättävän lämpimäksi... Toisin sanoen, sinne tänne lentelevät hiuksen pätkät liimautuivat hionneeseen ihoon, otsaan, korviin, niskaan. Ilman fööni-vinkkiä olisin ollut pulassa. Aluksi hieman olinkin mutta onneksi kullanarvoiset sanat muistuivat mieleen. Föönillä puhaltelusta huolimatta oli hankaluuksia erottaa päässä kiinni olevat ja päähän liimautuneet hiukset toisistaan.
Pää on hyvin harvoin täysin tasapintainen ja pyöreä. Kallossa on nousua ja laskua, pieniä kouhoumia ja laaksoja. Eri suunnista tarkastellessa näistä painaumista ja laaksoista löytyi eri mittaista "sänkeä" kuin korkeammista kohdista. Samoin korvien vierukset, ohimot, niska ja hiusrajat ylipäätään sai käydä tarkasti läpi. Tuli sellainen olo, että nyt kun tarkasti näperrellään, niin näperrellään oikein kunnolla. Aikaa toki taas meni enemmän kuin sen 10 min, mutta eipähän mihinkään jäänyt haivenia sojottamaan.
Vaaleaa ja vielä pikkuisen vaaleampaa
Hyvin puhelias, aurinkoinen rouva oli aikaisemmin jo käynyt kampaamossa Sonjan penkissä istumassa ja hän tuli minulle asiakkaaksi, haaveena saada tyvessä hyvää vauhtia etenevä kasvusto uuteen väriin.
Ikävä kyllä lähtötilanne ei kunnolla näy kuvassa: tyvessä oli kaksi selvää rajaa, jotka oli saatava häipymään mahdollisimman luonnollisesti ja tasaisesti. Pituudet noin 11-tasoa, sitten noin sentin verran jo aiemmin vaalennettua (mutta noin reilun asteen verran liian tummaksi jäänyttä) ja alimpana noin 1,5 cm omaa, värjäämätöntä tyveä.
Seos vatkattiin reseptill 2/3 12.0 + 1/3 12.1, 6% hapetteella 1:2. Lisäksi kasvojen ympärille eroteltiin "panta", eli kasvoja ympäröivät hiukset otettiin erilleen ja värjättiin 6 tason ruskealla, jolloin saatiin kasvoille kehykset sekä samalla värien välinen kontrasti korosti vaaleampaa sävyä vielä entisestään.
Yllä olevassa kuvassa kasvoja ympäröivät hiukset eroteltuna. Massan levitys alkoi siis tummemasta kehyksestä, jonka jälkeen vaalennusväri levitettiin tyven värjäämättömään osaan. Haastavaksi tämän työn teki nimenomaan se, että koko tyven sai käydä läpi kahteen kertaan. Ensin levitys omaan, kasvaneeseen tyveen ja sen jälkeen koko värin levitys kierros uudestaan jo aiemmin vaalennettuun, mutta liian tummaksi jääneeseen osaan. Aikaa kului pelkästään levitykseen huomattavasti plus vielä vaikutusaika kaupan päälle. Asiakkaalla on hyvin huonosti vaalenevat hiukset, joten pelkkään odotteluun kului 50 min.
Pariin kertaan värin sai kampailla, jotta raja häivyttyisi mahdollisimman huomaamattomaksi. Aikaa ja vaivaa kului mutta lopputulos osui täsmälleen nappiin:
Huppuraitaa (joista kuva ei kerro koko totuutta)
Aina silloin tällöin kampaamoon tulee asiakkaita, joiden hiuksille on tehty jotain, mutta lopputulos ei olekaan ollut aivan sitä, mitä piti. Erään kerran yksi vakiasiakkaista soitti epätoivoisena jotta pääsisi korjauttamaan pieleen menneen värjäyksen. Asiakas koki, että kotitekoinen värjäys oli mennyt aivan liian tummaksi ja halusi että saisi takaisin kodikkaammalta tuntuvan vaalean sävyn. Siihen hätään ei ollut vapaita aikoja Heidillä eikä Sonjalla, joten asiakas varasi ajan harjoittelijalle (kertonee siitä, kuinka epätoivoinen hätätilanne oli kyseessä, heh)Lyhyille hiuksille näppärin tapa yleisilmeen vaalentamiseen on huppuraidat, ja siihen tulokseen päädyttiin tässäkin tapauksessa. Lähtötilanne ei ollut aivan niin tumma ja synkkä kuin mitä alunperin puhelin keskustelun perusteella odotettiin:
Ja perinteinen värinpoistohan siis kyseessä kun sotasuunnitelmaa lähdettiin miettimään. Koska kyseessä tuttu ihminen ja tutut hiukset, tiesi Heidi neuvoa käyttämään vain 3% hapetetta ja silmä kovana tarkkailemaan vaalenemisen edistymistä.
Pottujauhot huppuun, huppu päähän ja koukutta kaivelemaan tupsuja esiin. Tekijän kannalta huppuraitojen ihanin puoli tulee esiin vaalennusmassaa levittäessä: ei tarvitse murehtia pärkeitä, roiskeita eikä leviämisiä, voi vaan sutia menemään kaikessa rauhassa... Lopuksi vielä kelmua päälle ettei koko komeus kuivahta. Vaaleneminen edistyi pikavauhtia, vaikutusaika oli suurinpiirtein 10-15 min luokkaa.
Lopputloksesta tuli vaaleampi kuin mitä kuva antaa ymmärtää. Ero aiempaan oli huomattavasti merkittävämpi, kuin mitä sain kuvaan vangittua. Kaiken kaikkiaan onnistuneet huppuraidat ja tyytyväinen asiakas.
Lyhyttä ja/tai siistiä
Läpi kevään on kahta mallia päässyt leikkaamaan useampaan kertaan: lyhyitä miesten malleja sekä pitkien hiusten latvojen tasausta. Melkeinpä joka perjantai saanut tehdä joko jompaa kumpaa tai molempia, vähintään kerran ja parhaimmillaan useampaan kertaan. Miehiä penkkiin istunut kevään mittaan noin 10-15 ja latvojen tasauksia noin kymmenisen kertaa. Mitä olen näistä oppinut?
Miesten lyhyet mallit (koneella sivut, saksilla päältä) alkavat menemään jo tutulla rutiinilla, joten Heidi onkin ohjannut silmää kiinnittämään huomiota yksityiskohtiin: kuinka erottaa pitemmät/lyhyemmät kohdat ilman varsinaista kamman kanssa tarkistamista, kuinka piilottaa pyörteiden kohdat ja niin edelleen. Ja jokaisesta vinkistä on kyllä ollut hyötyä, esimerkiksi takaraivon muodon osaa ottaa nyt eri tavalla huomioon kuin mitä osasi.
Samoin äärimmäisen perinteisen, ehjän rakenteen leikkaaminen on nopeutunut. Varsinkin äärimmäisen paksujen hiusten latvojen tasaus sujuu nopeammin, monta turhaa liikettä ja vaihetta on saanut karsittua pois, kun on alkanut hahmottamaan, mitkä vaiheet ovat oleellisia tasaisen lopputuloksen saavuttamiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti