Kuvien lähteet: http://www.beauty-advices.com/wp-content/uploads/2007/04/curl-hair.jpg https://encrypted-tbn3.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcRgdzEanS_EAvOST132S8WdHtTLbsXPbvr7MgHGyCHLBTKYVvVZ9w
Mikä on permanentti?
Permanenttikäsittelyksi kutsutaan kaikkia sellaisia käsittelyjä, joissa hiuksen proteiinirakennetta koossa pitäviä rikkisidoksia ensin katkaistaan ja sitten kiinnitetään uudelleen. Permanenttikäsittelyistä käytetään moinenlaisia nimityksiä sen mukaan, minkä näköistä lopputulosta tavoitellaan. Tavanomaisesti permanentiksi sanotaan sellaisia käsittelyjä, joiden lopputulos on kihara. Tuki- ja rakennekäsittelyiksi sanotaan usein sellaisia käsittelyjä, joissa hiukset kohoavat tai taipuvat hiuspohjasta ulospäin vaihtelevissa määrin. Myös hiusten suoristaminen on permanenttikäsittely.
Kauanko permanentti säilyy hiuksessa, riippuu monesta eri tekijästä. Hiuslaatu (ohut/paksu, luonnonkihara/piikkisuora), permanenttia tehdessä käytetyt aineet, vaikutusajat sekä hiuksen kunto vaikuttavat. Käsittelemätön, normaali hius kestää voimakkaampien aineiden käytön jolloin permanenttikin on kestävämpi. Huokoinen, käsitelty hius ei kestää ainoastaan mietoja aineita lyhyellä vaikutusajalla, jolloin permanenttikin voi kadota paljon aikaisemmin.
Älä siis koskaan lupaa asiakkaalle, että permanentti kestää tasan kaksi kuukautta! Sillä saattaa käydäkin niin, että sama asiakas tulee jo kahden viikon päästä takaisin kiukkuisena ja lättänätukkaisena.
Hiuksen proteiinit, rikkisillat ja permanentti
Hiuskeratiini muodostuu keratiiniproteiiniketjuista. Yksittäinen keratiiniproteiini muodostuu peräkkäin toisiinsa liittyneistä aminohapoista. Osassa aminohappoja on runsaasti rikkiä. Vierekkäin sijaitsevat keratiiniketjut kiinnittyvät toisiinsa rikkisidoksin (rikkisilloin) jotka saavat hiuksen pysymään koossa.
Hiuksen rakenteen koossapysymisen lisäksi rikkisidokset ylläpitävät hiuksen muotoa. Rikkisillat pitävät hiuksen suorava, taipuisana tai kiharana. Uuden pysyvän taivutuksen synnyttäminen edellyttää sitä, että osa rikkisilloista saadaan tilapäisesti katkeamaan ja sen jälkeen kiinnittymään takaisin uuteen asentoon. Permanentti muuttaa hiusproteiinin eli keratiinin rakennetta siten, että hiuksen oma, luontainen taipuisuus joko voimistuu tai suorenee.
Permanenttikäsittelyssä hiuksen rakenne muuttuu pysyvästi, vaikka käsittelyn lopputulos häviäisi vähitellen. Tästä syystä erityisesti hiukseen tehtäviä kemiallisia käsittelyjä on syytä välttää ennen ja välittömästi permanentin jälkeen. Jo valmiiksi käsittelyistä kärsineet rikkisillat eivät välttämättä enää palaudu permanentin kiinnitysvaiheessa, vaan hiukset hajoavat venyväksi proteiinimassaksi tai hiukset voivat jopa kirjaimellisesti katketa.
https://encrypted-tbn2.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcRWhi-Zvg5_6_fnoiQeyQ-DsWhn52nVP7HcOpYRdytoVLmoUIQSuA
Kemiaa
Permanenttiaineen vaikuttava ainesosa on pelkistin eli vetyatomeja vapauttava ainesosa. Tavallisin pelkistin on tioglykolihappo. Jotta tioglykolihappo voi luovuttaa vetyä, sen tulee olla emäksisessä liuoksessa. Tästä syystä permanenttiluioksiin lisätään emäksistä ainesosaa (ph yli 7) kuten ammoniakkia tai etanoliamiinia. Emäksisen ainesosan tehtävänä on auttaa pelkistäviä ainesosia luovuttamaan vetyä.
Ammoniakki on vanhimpia ja tunnetuimpia emäksiä ja sen haju on epämiellyttävä, pistävä. Nykyään ammoniakin sijasta käytetään etanoliamiinia, joka puolestaan saattaa allergisoida tai aiheuttaa allergisia oireita ja reaktioita. Vastoin yleistä luuloa, ammoniakki ei vahingoita hiuksia tai ihoa mutta sen voimakas haju saattaa aiheuttaa oireilua hajuille herkillä henkilöillä. Nimenomaan väkevän hajun vuoksi hyvä, runsas huuhtelu on permanentin yhteydessä äärettömän tärkeä.
Useimmat pelkistimet voivat luovuttaa vetyatomeja emäksisessä luioksessa. Hiukseen päästyään vetyatomit sijoittuvat hiuksen rikkiatomeihin ja katkaisevat rikkisiltoja, kuten aiemmin kerrottu.
Permanenttivalmisteiden tuottajat lisäävät permanenttiliuoksiin ihanteellisen määrän pelkistintä, jotta riittävä, muttei liian suuri määrä rikkisiltoja katkea suositeltujen vaikutusaikojen kuluessa. Mitä kauemmin permanenttiaine vaikuttaa, sitä enemmän rikkisiltoja katkeaa. Vaikutusaikoja säätelemällä voidaan vaikuttaa lopputulokseen: sopiva määrä katkenneita rikkisiltoja saa aikaan kimmoisan, tasaisen ja kauniin kiharan.
Puskuroitu permanenttiaine sisältää emäksen lisäksi niin sanotun apuemäksen eli karbonaatin (esim. magnesiumkarbonaatin) joka puskuroi liuoksen, eli pitää liuoksen ph.n tasaisena koko vaikutusajan. Puskuroivan apuemäksen avulla pelkistimestä vapautuu vetyä tasaisesti koko vaikutusajan ajan.
Kiinnitysvaiheessa rikkiatomit liitetään kiinnitysaineen avulla uudelleen toisiinsa. Kiinnitysaineen sisältämästä hapettimesta vapautuneet happiatomit "poimivat" rikkiatomeihin sistoutuneet vetyatomit mukaansa, jolloin lähimpänä toisiaan olevat rikkiatomit liittyvät jälleen toisiinsa. Tällöin jokainen rikkiatomi sitoo kaksi vetyatomia ja reaktiosta syntyy vettä (H20)
Kiinnitysaineen yleisin vaikuttava aine on vetyperoksidi H2O2, joka hajoaa helposti vedeksi, vapauttaen samalla yhden happiatomin. Jotta näin ei tapahtuisi jo aineen säilytyksen aikana, on pulloon lisätty jotain hapanta ainesosaa. Hapan estää hapen irtoamisen ja näin vetyperoksidi säilyy käyttövalmiina kiinnitysainepullossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti