Pin up

Viime vuosina on haettu ideoita 50-luvulta, rockabillyn hengestä ja pin up-tyyleistä. Tyyliin hyvin leimallisesti kuuluvat erilaiset versiot loopeista otsalla, eri tavoin tehtynä, koottuna ja aseteltuina. Naisellisia, pyöreitä ja kaartuvia muotoja, jotka ovat kuitenkin samanaikaisesti selkeitä ja voimakkaita.

Tämä pin up-kampaus on pikainen versio, josta vaisinaiset pohjatyöt jäivät väliin. Onnistuakseen suoraan ylöpäin suuntautuvat kampaussuunnat vaatisivat äärimmäisen huolellisen föönauksen muotoilutuotteen avulla. Ilman föönausta sivut jäivät ohieman pulleiksi ja toispuoleisiksi.

Edessä otsalla olevat "rullat"on tehty lakan ja paksun kihartimen avulla. Kukin rulla on kiharrattu yhdellä kertaa, koko osio on pyöritetty kihartimen yhmärille ja anneetu lämmetä hyvä tovi. Tämän jälkeen kiharrain on varovaisesti "vedetty ulos hiusteten sisältä" jolloin rulla säilyttää muotonsa mahdollisimman hyvin ja mahdollisimman ehjänä. Kihartamisen jälkeen hiukset on klipsien avulla tuettu haluttuun asentoon jäähtymään.

Rullat on tuettu vahvalla lakalla ja huomaamattomasti pinneillä.

Päälaen läheisyydessä menevä korvalta-korvalle kulkeva jako saa jäädä näkyviin. Takahiukset on kiharrettu ja koottu kolmelle rinnakkaiselle poninhännälle. Latvat on koottu ja kiinnitetty tasaisesti siten, että poninhännät ja latvat jäävät piiloon. Viimeistely lakalla.

Ravinnon merkitys hiuksille

Ravintoaineet

Ravintoaineita voi käyttää yläotsikkona kaikille niille välttämätömille aineille ja yhdisteille, joita keho tarvitsee toimiakseen ja pysyäkseen terveenä. Ravintoaineet voidaan jaotella pienempiin alaryhmiin.

Rasvat

Rasvat eli lipidit varastoivat elimistöön paitsi ylimääräisen energian, mutta huolehtivat osaltaan rasvaliukoisten, A-, D-, E- ja K-ryhmiin kuuluvien vitamiinien hyödyntämisestä. Toisin kuin vesiliukoisia vitamiineja, rasvaliukoisia vitamiineja ei ole välttämätöntä saada päivittäin, vaan ne varastoituvat elimistön rasvakudokseen, josta elimistö ottaa niitä käyttöönsä tarpeen mukaan.

Ihmisen tulee saada ravinnon kautta riittävästi omega-3 ja omega-6 rasvahappoja, koska elimistö ei pysty niitä itse tuottamaan. Ensisijaisia kyseisten rasvahappojen lähteitä ovat kasvirasvat (paitsi kookos-, kaakao- ja kahvirasvat) sekä kala. Kansankielellä puhutaan "hyvistä" ja "pahoista" rasvoista, vaikka kyseessä on rasvan molekyyliketjun rakenteensa olevasta erosta. Monityydyttämättömät rasvahapot ovat ns. "hyviä" rasvoja ja kertatyydyttämättömät rasvat puolestaan "pahoja", lähinnä eläinkunnasta peräisin olevia rasvahappoja. 

Rasvojen laadulla on myös merkitystä kolesterolin kannalta. Tarvitsemme tietyn määrän kolesterolia solukalvojen rakennusaineeksi ja hormonien valmistamiseen. Saamme kolesterolia ruoasta ja lisäksi kehomme valmistaa sitä maksassa, jonka kautta kolesterolia myös poistuu sappeen ja edelleen ruoansulatuskanavaan. Ruoansulatuskanavaan kulkeutuu myös ruoasta saatu kolesteroli. Osa kolesterolista poistuu luonnollista tietä, mutta osa imeytyy elimistöön. Kolesteroliakin on kahta erilaista: LDL- ja HDL-kolesterolia. Liian suuri LDL-kolesterolimäärä kertyy kuitenkin verisuonten seinämiin, jolloin suonet ahtautuvat ja veren virtaus vaikeutuu. Tämä johtaa usein sairastumiseen. Siksi LDL-kolesterolia kutsutaan pahaksi kolesteroliksi. HDL-kolesteroli puolestaan kuljettaa kolesterolia pois verisuonten seinämistä maksaan. Sen suuri määrä suojaa kolesterolin haittavaikutuksilta - siitä nimitys hyvä kolesteroli.

Varastoitunut rasvaa löytyy ihmisen kehosta paitsi ilmeisen näkyviltä alueilta, mutta myös aivoista sekä luuytimestä. Talirauhasten toiminta on riippuvainen ruoasta saatavista rasvoista. Kun rasvaa eivole, hiukset muuttuvat kuiviksija elottomiksi. Jos ruokavalio sisältää vähemmänkuin 10% rasvaa, saattaas e näkyä ihossa kuivuutenaja hilseilynä. Hyvien   rasvojen puute  saattaa näkyä kuivina punaisina laikkuina iholla, usein ensin kasvoilla ja myöhemmin niskassa, käsivarsien yläosissa ja olkapäissä.

Hiilihydraatit

Hiilihydraatit ovat elimistömme pääasiallinen ravinnonlähde, mutta ne eivät kuitenkaan ole ihmiselle välttämättömiä ravintoaineita. Jotkin yksinkertaiset hiilihydraatit (esim. fruktoosi) nostavat verensokeria hitaasti, kun taas jotkin monimutkaisemmat hiilihydraatit (esim. tärkkelys, kuten murot, leipä ja pasta), etenkin jos ne ovat prosessoituja, nostavat verensokeria nopeasti.

Elimistön ruuansulatusjärjestelmän kannalta hitaasti pilkkoutuvat hiilihydraatit, kansan kielellä kuidut, ovat olennaisessa roolissa. Ruuansulastuksessa syntyvä massa pysyy koostumukseltaan elimistölle helpommin käsiteltävänä ja pehmeänä. Hitaat hiilihydraatit vapauttavat energiaa hitaasti, tasaisesti ja pitkään, jolloin nälän tunne pysyy loitolla pitempään ja verensokerit pysyvät vakaampina. Hyviä hitaiden hiilihydraattien lähteitä on esimerkiksi täysjyvävilja tuotteet, kuten puurot, leseet ja leivät.

Nopeat hiilihydraatit pilkkoutuvat elimistössä nopeasti, vapauttaen äkkiä runsaasti energiaa ja nostaen verensokerin tasoa rajusti. Näistä esimerkkeinä glukoosi eli rypälesokeri ja fruktoosi eli hedelmäsokeri. Tunnetuin kuitenkin lienee sakkaroosi, eli tavallinen puhdistettu ruokosokeri.

Auringon ultraviolettisäteily ja tupakointi vanhentavat ihoa, mutta yksi lisäsyy saattaa olla sokerissa, jota kauhomme suuhumme. Liika sokeri voi pahentaa muitakin ihovaivoja, kuten aknea tai atooppista ihottumaa. Akne ja atooppinen ihottuma ovat tulehdussairauksia. Kun verensokeri nousee korkealle, haima tuottaa paljon insuliinia. Liika insuliini voi pahentaa elimistössä olevaa tulehdustilaa kehon omien tulehdusta säätelevien mekanismien kautta. Myös viime aikojen tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että nopeasti verensokeria nostava ruokavalio saattaa vaikuttaa akneen ja pahentaa sitä.
Ihmisen elimistöä ei ole rakennettu kestämään näin paljon sokeria kuin nyt syömme.

Myös tärkkelys on hiilihydraatti. Tärkkelystä sisältää runsaasti esimerkiksi peruna ja maissi. Perunaa syödessä elimistö pilkkoo tärkkelyksen glukoosiksi, jonka elimistö pystyy hyödyntämään energiana. Tärkkelys on ihmisten tärkein energian lähde.

Lisäksi selluloosa on hiilihydraatti, mutta ihmisen elimistö ei pysty selluloosa pilkkomaan eikä siten myöskään hyödyntämään sen sisältämää energiaa.

Vitamiinit, mineraalit

Hiusten ja ihon hyvinvoinnin kannalta B-ryhmän vitamiinit ovat tärkeitä. Ne ovat vesiliukoisia, joten niitä tulisi saada ravinnosta päivittäin. B-ryhmän vitamiineja oh yhteensä kahdeksan, joista jokaisella on oma rooolinsa, sekä yhteisiä tehtäviä elimistössä. Muutamia esimerkkejä: Biotiini edistää hiusten pysymistä normaaleina. Folaatti ja B₁₂ osallistuvat solujen jakaantumisprosesseihin. Biotiini, niasiini ja riboflaviini edistävät limakalvojen ja ihon pysymistä normaaleina.

Foolihappo, josta joskus käytetään myös nimitystä M-vitamiini, on vesiliukoinen vitamiini joka lasketaan kuuluvaksi B-vitamiinikompleksiin. Foolihapon ja B12-vitamiinin aineenvaihdunta on kytkeytynyt toisiinsa, sillä B12-vitamiinia tarvitaan foolihapon muuttamiseksi elimistössä toimivaan muotoon. Foolihapolla on tärkeä osuus punaisten verisolujen lisääntymisessä, kasvussa sekä ruoansulatuskanavan, erityisesti suolinukan hyvinvoinnissa. Foolihappoa saa kasviksista, hedelmistä ja marjoista sekä täysviljatuotteista. Foolihappo on yleisimmin puuttuva B-vitamiini.

Biotiinilla on havaittu olevan hiuksia ja kynsiä vahvistavia vaikutuksia. Biotiinin käyttö lisäravinteena on vaikuttanut positiivisesti myös iho-ongelmiin. Biotiinilisää suositellaan erityisesti hiustenlähtöön ja hiusten kasvun edistämiseen. Biotiini aktivoi keratiinien tuotantoa. Keratiinit eli sarveisaineet ovat kuitumaisia, säiemäisiä sekä veteen liukenemattomia proteiineja, joita esiintyy erityisesti hiuksissa ja kynsissä. Syyt biotiinin aiheuttamaan keratiinituotannon aktivointiin eivät ole vielä täysin tunnettuja, mutta tutkijat uskovat tämän liittyvän kynsien ja hiusten vilkastuneeseen aineenvaihduntaan. Tästä johtuen lisääntynyt biotiinin saanti vahvistaa kynsien ja hiusten kasvua ja terveyttä. Lisääntyneen biotiinin saannin vaikutukset alkavat ihmisestä riippuen näkyä jo 1-3 kuukaudessa riippuen biotiinin saannista.

Riboflaviini on ihmiselle välttämätön vesiliukoinen aineenvaihduntaan koemtsyymimuodossa osallistuva vitamiini. Riboflaviini on tärkeä kaikille nopeasti uusiutuville kudoksille kuten ihon ja limakalvojen terveydelle, kynsien ja hiusten hyvinvoinnille sekä tukikudoksille.
Riboflaviini sitoutuu proteiineihin. Siksi sitä on runsaasti maitovalmisteissa, lihassa, kalassa ja sisäelimissä. Riboflaviinia on myös täysjyväviljavalmisteissa ja tummanvihreissä kasviksessa kuten parsakaali, pavut ja pinaatti.

B5-vitamiini (pantoteenihappo tai kalsiumpantotenaatti) vaikuttaa energia-aineenvaihduntaan, ihon toimintaan ja steroidihormonien muodostumiseen. Sitä saa mm. munasta, maksasta, hiivasta, juustosta, vihanneksista, palkokasveista ja kokojyväviljasta. Puutostiloja ei ihmisellä ole todettu.

 Täysjyväleipä ja kuivahiiva sisältävät reilusti B-vitamiinia. Muita B-vitamiinin lähteitä ovat maitotuotteet, pavut, idut, mantelit, pähkinät, siemenet, maksa ja luonnonriisi sekä tummanvihreät kasvikset, kuten parsakaali.

B₁₂-vitamiinia saadaan ainoastaan eläinperäisistä ruoka-aineista, kuten lihasta, kananmunasta, maitotuotteista ja kalasta. Siksi kasvissyöjien, etenkin vegaanien, täytyy olla tarkkana, jotta he saavat myös tätä vitamiinia.

A-vitamiini on oleellinen yhdiste myös limaa tuottaville soluille ja se edistää limakalvojen pysymistä normaaleina.  Solujen erikoistuminen on prosessi, joka on läsnä useiden solujen kasvaessa ja kehittyessä. A-vitamiinilla on keskeinen rooli solujakautumisessa. A-vitamiinin saanti ravinnosta voi vaihdella suuresti. Raaoista vihanneksista keho saa vitamiinia vain vähän, kun taas kypsennetyistä vihanneksista ja öljyistä keho pystyy käyttämään hyväkseen enemmän. Toisaalta taas liian kova paisto- tai friteerauslämpötila voi tuhota A-vitamiinin. Elintarvikkeiden A-vitamiineissa on myös huono säilyvyys, mikäli ne altistuvat ilmalle ja valolle. Antioksidantit (hapettumisen estoaineet) voivat  suojata myös A-vitamiinia.

Sinkki on tärkeä hapettumisen estäjä ja välttämätön kivennäisaineaine mm. kasvulle, immuunijärjestelmän toiminnalle ja ihon hyvinvoinnille. Sinkki myös edistää haavojen paranemista. Sinkki säätelee yli 300 entsyymin toimintaa ihmisen elimistössä ja sillä on lukuisia elintärkeitä vaikutuksia mm. aivoissa. Sinkki on välttämätön rasva-, hiilihydraatti- ja proteiiniaineenvaihdunnalle. Sinkkiä on eniten eläinkunnan tuotteissa, kuten lihassa, kalassa ja muissa meriruuissa, sisäelimissä (maksa, munuainen) sekä täysjyväviljassa. Rauta, kalkki, magnesium ja kasvisten fytaatit vähentävät ravinnon sinkin imeytymistä ja biologista hyväksikäyttöä.

Seleeni toimii useissa kehon entsyymeissä. Se suojaa elimistöä tulehdussairauksilta ja elimistölle haitallisislta aineilta, kuten raskasmetalleilta ja karsinogeenisilta (syöpää aiheuttavilta) aineilta. Seleeni ylläpitää maksan normaalia toimintaa, näkökykyä sekä ihon ja hiusten normaalia uusiutumista. Maaperän seleenimäärä vaihtelee ja siksi lannoitteisiin lisätään seleeniä tarvittava määrä. Seleeniä saadaan viljasta, lihasta, kalasta, sisäelimistä, äyriäisistä ja maitotuotteista esim. juustosta. Liian suuri saanti aiheuttaa myrkytyksen, jonka oireita ovat väsymys, pahoinvointi, hiusten lähtö, kynsivauriot, iho-oireet, hampaiden irtoaminen ja hermostomuutokset. Hengitykseen voi tulla valkosipulin haju.

Rautaa tavitaan mm. hemoglobiinin muodostumiseen, sekä hapen kuljettamiseen ja varastointiin. Raudanpuuten aiheuttaa anemiaa, jonka oireita ovat mm. väsymys, ruokahaluttomuus, suun ja kielen haavautuminen, hiusten lähtö, hiusten lähtö ja kynsien kasvun hidastuminen ja haurastuminen.

Proteiinit

 Hiukset ova 97% proteiinia, joten ne tarvitsevat ravinnosta aminohappoja ja rikkiä rakentuakseen.
Erinomaisia lähteitä aminohapoille ovat mm. hampunsiemenet ja spirulina, koska niissä on
välttämättömät aminohapot elimistölle valmiissa muodossa. Proteiinia on myös muissa siemenissä sekä manteleissa ja pähkinöiss.

Kaikki eläinkunnat tuotteet sisältävät jossain määrin proteiinia, mutta niiden suhteen kannattaa olla kriittinen. Esimerkiksi vaikkapa makkara sekä kananfilee kummatkin sisältävät proteiinia mutta sekä proteiinin määrän että muun sisällön laadun puolesta ovat kaksi ääripäätä.

Miten voit varmistaa riittävän ravintoaineiden saannin joka päivä?

Tähän on yksi selkeä ja helppo muistisääntö, jonka avulla onnistut varmistamaan päivittäisen ja monipuolisen ravintoaineiden saannin:

Syö joka päivä pähkinöitä, siemeniä ja eri värisiä kasviksia!

Mitään muuta ei tarvitse muistaa, eikä tarvitse turhaan ulkoa opetella mikä kasvi antaa mitäkin. Ainoa mitä tarvitsee muistaa, on tämä yksinkertainen sääntö.

Tyylin nelikenttä - kampaukset

Klassinen

Klassisen tyylin kampaukset ovat ajattomia klassikoita, jotka säilyttävät tyylikkyytensä ja kauneutensa vuodesta toiseen - silti ilman että näyttävät vanhanaikaisilta. Klassisen tyylin kulmakiviä ovat siisteys ja virheettömyys, pyritään selkeisiin ja hieman jopa pelkistettyihin linjoihin. Asiallisuus on sana, mikä liittyy klassiseen tyyliin vahvasti. Yksi kestosuosikeista on banaaninuttura, linjakas ja hyvin edustava kampaus jota voi helposti muokata kantajalleen ja tilaisuuteen sopivaksi. Tässä banaaninutturan teko vaihe vaiheelta, tällä kertaa hieman näyttävämpänä ja tavallista modernimpana versiona.

Aluksi hiukset pestään ja föönataan, muotoilutuotetta apuna käyttäen siten, että föönaus tukee kampaussuuntia. Huolellinen pohjatyö helpottaa kampauksen tekoa ja edesauttaa siistien kampaussuuntien muodostamista.

 Hiukset tupeerataan taaksepäin. Näin hiuksiin saadaan rakennetta ja kuohkeutta.

Hiukset kiinnitetään tukevalla pinnirivillä keskelle. Kampaa sivu huolellisesti sileäksi ennen pinnien laittamista ja käytä hiuskiinnettä apuna.

 Kiepsauta sormilla hiukset siten, että latvat kääntyvät "rullan" sisään. Älä käännä kaikkia hiuksia kerralla, vaan alhaalta aloittaen. Tue pinneillä sisältä päin ja huomaamattomasti keskelle muodostuvan reunan alta. Huomioi jälleen sivusta: siloita ja kampaa huolellisesti mahdollisesti näkyviin jäävät tupeeraukset pinnalta sileäksi.

Tyypillinen banaaninuttura ei ole aivain näin kookas, mutta tällä kertaa lähdettiin tarkoituksella hakemaan kampaukseen näyttävyyttä ja reipasta kokoa. Alkuvaiheessa tehty tupeeraus edesauttoi huomattavasti suuren koon luomista.

Tässä näkee, miten latvat ovat "kiepsautettu" sisään päin. Yläosaan jää helposti tyhjä kolo, joka tulee jollain tavalla piilottaa tai saada umpeen. Tässä kampauksessa on etuosaan jätetty osio, jotka lopuksi asetellaan päälle ja sivulle koristeellisesti.

Eteen odottamaan jätetyn osion hiukset asetellaan ja kiinnitetään näyttävästi päälle viimeisenä.

Luonnollinen

Luonnolliseen tyylin tunnistaa raikkaista, pehmeistä ja pelkistetyistä elementeistä. Kauneus ammennetaan siitä, mitä Luontoäiti on lahjaksi antanut.  Luonnollisen tyylin kampaukset ovat pikemminkin hillittyjä, eivät silmiin pistävän räiskyviä tai dramaattisia.

Tässä luonnollisen tyylin kampauksessa pohjatyönä on kampaussuuntia tukeva föönaus. Jaotus edessä, jakauksen kohdalla sekä viistosti ohimolinjaa noudatellen. Painopiste haluttiin pitää takana, "irokeesimäisenä". Hiuksissa olkapäille ulottuva mitta, aavistuksen eteenpäin pitenevä muotolinja. Ei otsahiuksia.

Pohjatöiden ja ositusten jälkeen hiukset koottiin takaraivolle kolmelle, päällekkäiselle poninhännälle (yksi ylempänä, yksi keskellä ja yksi alimpana. Poninhäntiä kootessa pyrittiin samalla luomaan pientä pintakuviointia kampaussuuntien avulla. Hiuksia ei tasoiteltu ja kammattu tasaiseksi massaksi, vaan erottuvia suuntia sai jäädä näkymään.

Poninhännät kiharrettiin hiuslakan avulla loopeiksi ja jätettiin klipsujen varaav jääntymään.
Looppien jäähtyessä tehtiin hollantilainen letti etuosaan ja sivulle jätetystä osiosta. Letin häntä piilotettiin ja pinnien avulla kiinnitettiin looppien sekaan.

Lopuksi loopit sommiteltiin ja aseteltiin paikoilleen pinnien avulla ja kiinnitettiin lopulliseen asentoon vahvalla hiuslakalla.

Vapaa

Vapaan tyylin edustajat ovat lähellä luonnolisen tyylin kantajia, mutta vapaa tyyli on vielä huolettomampi ja vallattomamapi. Siinä missä klassinen tyyli on täydellisyyteen hiottua siisteyttä ja eheyttä, vapaassa tyylissä saa olla poikkeamia ja pörröisyyttä. Hiuksia ei väkisin pakoteta tiettyyn asentoon, vaan hiuksen saavat olla huolettomat ja eläväiset. Vapaassa tyylissä ei mennä tietyn tiukan muotin mukaan, vaan on lupa olla villi ja -hyvin kuvaavasti- vapaa

Tämä vapaan tyylin kampaus on toteutettu hyvin yksinkertaisilla menetelmillä. Hiukset on pesty ja föönattu kampaussuuntia tukien. Sen jälkeen hiukset on kauttaaltaan kiharrettu. Kiharat on pinnieillä koottu näyttäväksi asetelmaksi ja viimeistelty vahvalla hiuslakalla.

Moderni

Moderni henkilö haluaa olla ajantasalla ja perillä viimeisimmistä trendeistä, eikä pelkää kokeilla rajujakaan muutoksia ollakseen muodin muokainen. Modernin tyylin omaava henkilö ei ole kaavoihin kangistunut eikä pidä samaa hiusmallia vuodesta toiseen -toisin sanoen moderni on klassisen vastakohta.

Erilaiset boheemit letitykset ja nyöritykset ovat olleet muodikkaita ja pitkään, ja ovat edelleen. Letityksistä ja nyörityksistä on näyttänyt muodostuvan kestosuosikki, joka näyttää ajankohtaiselta edelleen ja varmasti vielä pitkään.

Tähän moderniin kampaukseen on valittu tekniikaksi löysää, huoletonta nyöritystä sekä niskanuttura, eli kaksi hyvin suosittua elementtiä joita asiakkaat tällä hetkellä toivoo.

Pohjatyönä hiukset on kevyesti kiharrettu ja osa kiharoista jätetty klipsien tukemana jäähtymään. Edessä on huomioitu jakauksen paikka, kihartaminen on tehty siten että kiharat tukevat jakaauksen asettumista (kiharat "kääntyvät jakauksen vasemmalla puolella vasempaan ja oikealla puolella oikeaan). Takaa hieman korvan takaa on osa hiuksista jätetty vapaaksi. Näistä vapaaksi jääneistä hiuksista muodostuu pohja nutturalle.

Vapaaksi jääneet hiukset kootaan keskelle, kahdelle päällekkäin asettuvalle poninhännälle. Kummankin poninhännän keskelle "avataan kolo", jonka läpi häntä vedetään/kiepsautetaan.

Kun molemmat poninhännät on vedetty läpi erikseen, ne vedetään vielä kerran yhdessä läpi, molemmat yhtäaikaa "aukon" läpi.

Poninhännät tupeerataan ja kootaan hiusverkon avulla leveähköksi palloksi takaraivolle. Tuetaan napakasti pinnien avulla paikoilleen.

Otsalla olevat hiukset jäävät vielä odottamaan, mutta muut jäähtymässä olleet kiharat avataan ja jaetaan pystysuuntaisiin osioihin. Kukin osio nyöritetään löysästi, rennosti ja kiinnitetään niskanutturan yläreunaan tukevasti pinneillä. Aivan viimeisenä avataan, nyöritetään ja asetellaan odottamassa olleet etuhiukset siten, että ne kehystävät kasvoja kauniisti.

Vapaaksi jääneet latvat asetellaan ja kiinnitetään nutturan päälle, jotta alla olevat tupeeraukset ja hiusverkko jäävät mahdollisimman hyvin piiloon.

Lempeä ja pehmeä juhlakampaus

Tämä kampaus voidaan luokitella useampaankin luokkaan: se sopisi sekä modernille, luonnolliselle tai vapaan tyylin asiakkaalle. Henkilölle, jonka oma tyyli on tyttömäinen, raikas ja kevyt.

Kampaus on haastava saada kestäväksi -pohjatöiden ja huolisesti valikoitujen tuotteiden käyttö on erityisen merkityksellistä, sillä kampausta ei varsinaisesti kiinnitetä runsailla pinneillä tai lenkeillä. Osituksessa huomioitava niskaan muodostuva tupeerattu kohotus, toisella sivulla kulkevat letit sekä pintakuviointi.

Työskentelyssä on hyödynnetty föönin lämpöä ja klipsejä, niiden avulla on saatu hiukset asettumaan haluttuihin asentoihin.