Tällä kertaa kampaukset jakautuivat karkeasti jaettuna kahteen: naisille kauniita kiharoita ja miehille klassisia leikkauksia. Jokaista tekijää kohden oli vähintään yksi asiakas, ja asiakkaat jaettiin etukäteen valmiiksi. Omalle kohdalleni arpoutui kaksi miesasiakasta: toiselle tuli siisti, hyvin perinteinen lyhyt leikkaus ja toiselle herralle myös leikkaus sekä kaupan päälle kourallinen napakkaa ranskalaista lettiä.
Ammatillisesta näkökulmasta jälkimmäinen oli haastavampi, jotain mitä pääsee harvemmin käytönnössä tekemään. Haasteelliseksi työn teki sen vaatima sorminäppäryys, lopputuloksesta oli saatava mahdollisimman symmetrinen ja huoliteltu, sekä tietenkin kestävä jotta letit eivät lähde löystymään ennen aikojaan.
Lähtökohtana oli vapaasti kasvanut, olkalinjan ylittänyt käsittelemätön hius. Jo aiemmin olin tasoittanut latvat, jolloin muotolinja oli klassisen suora ja ehjä. Asiakas kuitenkin toivoi rosoisempaa jälkeä, joten muotolinja rikottiin voimakkaasti muootoilusaksilla, jotta linja ei näyttäisi niin selkeästi saksilla leikatulta, vaan enemmänkin luonnontilaiselta. Jälkeen päin ajateltuna, saman olisi voinut toteuttaa veitsellä, jolloin rikkonainen vaikutelma ja latvojen tasaus olisivat hoituneet molemmat yhdellä kertaa. Saksilla työskennellessä tuli tehtyä tuplamäärä työtä ja samoin aikaa meni tuplasti. Mutta kuten jokaisella hyvällä tarinalla, myös tälläkin on opetuksensa ja tällä kertaa opetus voidaan kiteyttää muutamaan sanaan: kanattaisi aina muistaa miettiä kaikki eri vaihtoehdot...
Letityksen aloitin keskeltä päätä, aloittaen päälaelta ja siitä alas päin, ensin pään oikeaa puolta ja sitten ylhäältä alas vasenta puolta. Jokaisen letitettävän osion erottelin mahdollisimman tarkasti erilleen, jotta lettien väliin jäävä linja pysyisi selkeänä ja suorana. Osittamalla sai myös pidettyä kunkin osion tasakokoisena ja symmetrisenä.
Ergonomiasta oli jo tuloillaan pieni minikatastrofi, asiakas kun oli huomattavan pitkä mies ja minä taas... Noin piirun verran tumpimpi pituudeltani. En tahtonut saada käsiä taipumaan oikeaan asentoon, riittävän korkealle. Moni asia on ongelma, vain jos siitä tekee ongelman. Tästäkään ulottuvuus-pulmasta ei saatu ongelmaa tehtyä, kun heti alkuunsa vaihdettiin työpiste aulaan. Asiakas istahti malatalle (ja melko tod näk kaikin puolin mukavammalle) nojatuolille jolloin yletyin huomattavasti paremmin näpräämään pään päällisosan kimpussa.
Napakka, tiukasti päätä myöden menevä letti vaatii melko paljon sorminäppäryyttä ja omille nakkisormille on luontevampaa tehdä päällä olevaa (hollantilaista) letitystä, perinteisen ranskalaisen sijaan.
Lopputulos... No, onhan siinä lettiä letin vieressä ja asiakkaalta saamani palautteen perusteella tiukkaa tuli ja tekeminen tuntui päänahassa. Parantamisen varaa toki olisi: letit eivät kulkeneet osion keskellä vaan jotenkin hassusti valahtivat osion reunaan. Joka tapauksessa, lopputulos oli suurin piirtein sitä, mitä pitikin. Lopuksi koko komeus liisteröitiin massiivisella lakkapilvellä, jotta sinne tänne sojottavat irtohiukset saatiin aloilleen ja jotta letit ylipäätään kestäisivät mahdollisimman pitkään. Pohjallahan ei siis ollut minkäänlaista muotoilutuotetta, vaan letitys tehtiin puhtaisiin hiuksiin.
Loisto konsertteja oli mahdollista seurata livenä yle-areenalta, mutta ilmeisesti mitään taltiointeja ei ole enää katsottavissa (tai ainakaan en löytänyt taltiointeja, jos joku tietää linkin, niin siitä saapi vinkata) Youtubenkin tarjonta vaikutti melkoisen suppealta, mutta traileri sentään löytyi:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti