Suutarin lapsella ei ole kenkiä?

Varmaankin vielä elelee jonkinlaisessa alkuhuumassa ja leikkaa jokaisen vapaaehtoisen uhrin hiukset ihan vaan leikkaamisen ilosta. Ja totta kai paras "vapaaehtoinen" harjoittelukappale löytyy kotoa. Vanha sanonta suutarin lapsen kengistä ei ainakaan vielä toistaiseksi ole pitänyt paikkaansa, vaan loppusyksystä lähtien Pikkulikan hiuksissa on ollut hieman ehkä epätraditionaalinen malli. Äärimmäisen epäsymmetrinen ja melko tekninen leikkaus, jossa toisella sivulla on lyhyt (lyhyimmillään noin sentin) mitta ja toisella sivulla reilusti pitempi, leukalinjalle ylettyvä polkkamitta. Lyhyt ja pitkä yhdistyivät, edessä viisto linja otsahiuksissa ja samoin viisto, pitenevä linja niskassa. Tässäpä hieman suuntaviittaa, mille malli näytti:


















Kun taloudessa asustelee nuori, noin metrin mittainen henkilö, sisältyy jokaiseen päivään ns. Kinder-muna-efekti. Eli jokainen päivä sisältää monta mukavaa ja yhtä monta "mukavaa" yllätystä. Tällä kertaa ylläri tuli kuumeen muodossa, yön aikana oli lämpö noussut ja aamulla herätellä lukema oli tasan 38.5. Ei siis mitään asiaa päivähoitoon, vaan piti pitää lepopäivä kuumen laskun merkeissä. Tästä aasin siltaa pitkin taas hiusasioiden luokse... Pikkulikan hiusmalli on just passeli, sopivan rock tytölle joka tykkää dinosauruksista ja leikkii maakuntataistelua pikkuautoilla. Tarkoitus olisi kuitenkin hiljalleen venyttää lyhyempikin sivu leukaan asti. Kasvattelun edetessä pitää kasvustoa silti aina toisinaan siistiä, joten pakollinen sairaslomapäivä otettiin hyötykäyttöön.

Bonuksena kuningasajatus, otetaanpa operaatiosta kuvat blogiin! Kuvia kyllä sai otettua (noin 40 kappaletta) mutta kuvien laatu oli ehkä hieman... Hmmm. Persoonallisella tavalla kotikutoinen.

 Lähtötilanne: Otsatukka ei ole enää otsatukka, vaan naamatukka. Se ainakin pitää siistiä lyhyemmäksi. Samoin lyhyt sivu roikkuu jo reilusti korvan päällä.

 Hommiin vaan ja koko hommahan alkoi muotolinjojen siistimisellä. Terävyyttä ja selkeyttä sekä eteen että korvalliselle. So far so good ja selvää pässinlihaa, homma suht hyvin hanskassa.

 Ookkei, tuli sitten tämmöistä jälkeä tällä erää... Näyttää kyllä siltä, että tuli iha itte leikattua kotona :-D jatketaanpa siistimistä, yhdistämistä ja korvan kohdalle ronskia ohennusta/kevennystä. Loistava ja takuuvarma suunnitelma, ei voi mitenkään mennä pieleen. Eihän?

Taakse ei tällä kertaa saksien kanssa menty ja pitkää sivuakaan ei pahemmin leikelty, ainoastaan epämääräiset tupsukat siistittiin pois ja yhdistettiin uusi otsan linja nätisti ohimoilla ja sivulla kasvaviin hiuksiin.

Kun päästiin siihen pisteeseen, että sai huokaista syvään ja todeta että nyt saa riittää, ei Pikkulikalla pinna enää piisannut paikoillaan olemiseen... Varsinaiset sievät poseerauskuvat jäi haaveeksi, mutta jospa näistä melkein valmiista kuvista saisi hieman käsitystä lopputuloksesta: