Miten voi antaa objektiivista palautetta aiheesta, joka on täysin subjektiivinen? Vaikeasti.
Jokaisen jakson jälkeen olisi siis tarkoitus omakohtaisesti tarkastella itseään, oppimistaan ja asetettujen tavoitteiden toteutumista. Ensimmäisen jakson jälkeen se oli suht helppoa mutta toiselta jaksolta ei saanut kasaan raavittu minkäänlaista itsearviointia. Toinen jakso vain huomaamatta liukui pois hyppysistä, jonnekin kaukaisten muistojen joukkoon.
Mutta ei huolta, aina voi hiljaa ja nöyrästi ottaa lakin pois päästä, katua tekemiään syntejä ja vannoa parantavansa pahat tapansa. Joissain muissa yhteyksissä tämän katsotaan olevan kelpo metodi, joten katsotaanpa, soveltuuko se tänne. Siistä hiljaisella haikeudella heiluttakaamme jäähyväiset jo kauas lipuneelle Toiselle Jaksolle ja siirtykäämme suoraan Kolmosen kimppuun.
Kolmannelle jaksolle leimaavin piirre oli ensimmäiset kontaktit oikeisiin asiakkaisiin. Haparoiden ja epävarmasti, mutta innokkaasti. Kun kietoi kappaa ventoviraan ihmisen ympärille, konkretisoitui hyvin ajatus siitä, että kyseessä on oikea, aito tilanne, ei vain kivaa pikku puuhastelua luokkakavereiden kanssa. Ventovieraalla asiakkaalla on odotuksia ja toiveita, ja minun on pystyttävä vastaamaan niihin niin hyvin kuin vain voin. Ja se jännityksen määrä... Ai ristus.
Siinä olisikin hyvä tavoite kevään työharjoittelulle: kerätä sen verran itsevarmuutta ja luottamusta omiin kykyihin, ettei tarvitsisi kuollakseen jännittää asiakkaita. Kerätä uskoa siihen, että mitään pahaa ei tapahdu ja elämä jatkuu vaikka jokainen hius ei olisikaan millintarkkaa täydellisyyttä. Tavoitteena olla armollisempi itselleen...
Lopuksi vielä pientä lauseen täydennystä.
Minusta hiusalan koulutukseen osallistuminen (hei oikeesti... emmää tätä viitti täydentää. Kattokaa ny mitä tuolla sivun yläreunassa lukee blogin nimen alla)
Vuonna 2016 jatkuu tasapainoilu vapaa-ajan ja koulun välillä. Se on kuulkaas haastava yhdistelmä olla yksin vastuussa jälkikasvun hyvin voinnista, kodin hoitamisesta ja opiskelujen eteen päin viennistä... Yksi ihminen pyörittää pakettia, joka ei tahdo aina edes onnistua useamman ihmisen yhteistyönä.
Uskon pystyväni ylläpitämään pitämään vapaa-ajan ja koulun väliseen tasapainon, ilman että elimistön kortisoli-pitoisuudet nousevat yli äyräiden.
Tässä koulutuksessa on paljon hiottavaa ja parantamisen varaa, jotta pedagogisessa mielessä saa mahdollisimman paljon tietotaitoa tulevaan ammattiin.
Tämän koulutuksen jälkeen... Lähdetään siitä, että ylipäätään saa käytyä koulutuksen kunnialla läpi. Kaukaisen tulevaisuuden suunnittelu on nyt vielä aivan liian aikaista.
Minusta on tärkeää luoda lämmin kontakti jokaiseen, AIVAN JOKA-AINOAAN asiakkaaseen, myös niihin joista tulee kummeli-sketsi mieleen.
